Hyvää vappua!

Ainakin täällä vappuaatto on aurinkoinen ja suhteellisen lämmin. Muistot menneistä vapuista sai varmaan tämän korvamadon raikaamaan heti herätyskellon jälkeen, monet vappukarkelot kun Esplanadilla on aloitettu. Enjoy!

Oli tauko vaan ei korvamadoista

Tai no itse asiassa korvamadoistakin tuli taukoa pidettyä, loppuvuodesta oli töissä kiirettä (joutilas mieli tekee korvamadon työtä) ja pääsääntöisesti silloiset korvamadot tulivat sitten Vain elämää -ohjelmasta. Alkuvuoden korvamatoja en tähän nyt retrospektiivisesti ala listaamaan - ei tainnut edes olla mitään ylitse muiden -matoa.

Mutta eilisen ja tämän aamun mato tuli kun perheen nuorimies alkoi valmistautua lomamatkaan opettelemalla kieltä ja lukusanojakin piti tietenkin siihen kolmeen saakka työstää: UÉPAAAAAA!

Plants vs. Zombies

Lapset ovat innostuneet kovasti pelaamaan kännykällä Plants vs. Zombies -peliä. Tahtoo sanoa, että minun kännykälläni ja iPodilla, koska mies jäi koukkuun peliin myös ja se kännykkä on sitten poissa lasten ulottuvilta. Pelin myötä innostuimme porukalla lihansyöjäkasveistakin, joita onnistuin löytämään sattumalta täkäläisestä kukkakaupasta. Erittäin harmillista, että otollisin banaanikärpässesonki on takana, lapset haluaisivat nähdä kärpäsloukun toiminnassa. Toinen kasvi on kannumallinen eikä lainkaan niin jännittävä ja lihansyöjän näköinen, mutta vähän tekisi mieli saada iso kannukasvi amppelissa roikkumaan. En ole varsinainen viherpeukalo, että katsotaan nyt miten saan nuo pari kasvia pidettyä elossa.

Zombiet ovat myös tietenkin jännittäviä, ja niitä koskevaa tietoa ja kuvia haetaan ja juttuja keksitään jatkuvasti. Eilen illalla nuorempi ennen nukahtamistaan kuiskaili jotain zombeista ja niiden potentiaalisesta pelottavuudesta, ja rohkea äiti tietenkin siihen: "Minä suojelen sinua zombeilta!". Goodbye zombies, hello Ultra Bra...

Vaasan veri ei vapise

Nuorempi lapsi täytti seitsemän vuotta ja lahjaksi ostettiin puukko partioharrastusta silmällä pitäen. Olin jo aiemmin vertaillut netissä puukkoja ja alustavasti päätynytkin Marttiinin Pikku Condor -malliin, mutta lähirautakaupassa asioidessani näin siellä Iisakki Järvenpään puukkoja, ja sopivalla alennuksella kotiin lähti ehta kauhavalaanen. Pitäähän sitä nyt sen verran kotiinpäin, alunperin eteläpohjalainen kun olen! Ja mitä olisi kauhavalaanen puukko ilman Isoontalon Anttia ja Rannajärviä, häh? Eikä tämä ole korvamato pahimmasta päästä ollenkaan, reippaalla poljennolla syksyä päin notta!

First world problems

Syksy on tullut lämmöstä huolimatta, nyt taivas on harmaa ja aamu viileä. Taloyhtiömme ikuisuuden (siis ainakin kuukauden) kestänyt sähköremontti vetelee viimeisiään, eli tänä aamuna klo 7.30 sähkömiehet tulivat poraamaan linjoja uusille johdoille ja sähkötaululle. Herätys siis epäinhimilliseen aikaan klo 7 ja koko porukka aamupalalle kahvilaan. Sieltä töihin, jossa alakerrassa jatkuu poraus ja meteli toimistotilojen remontin takia, ja tänään ei tule vettäkään muutamaan tuntiin. Hätätilaa varten on juomapullo sekä kahvin- ja vedenkeitin ladattu valmiiksi, että jos just iskeekin kahvihampaan kolotus vaikkei yleensä tähän aikaan. (Nyt alkoi hirvittää että kun litkin tuon vesipullon niin iskee tietysti heti kauhea vessahätä).

Koulun jälkeen tytön kaveri tulee meille iltahoitoon. En ole varsinainen gourmet-kokki mutta annan lapsille kuitenkin aina kaksi päivällisvaihtoehtoa: 1) syöt tai 2) itket ja syöt. Omat lapset tähän ovat tottuneet, mutta epäilen ettei vieraille lapsille kannata tällä tyylillä tyrkyttää. Mutta syököön leipää jos ei boheemi cross-kitchen-ruokani innosta. Hätätilassa annan vain mokkapaloja...

Näissä tunnelmissa aamun korvamatona soi "Kaikki haaveet haihtuvat yksi kerrallaan".

Vanhakin nuortuu

Töissä on ollut sen verran tekemistä, ettei korvamadot ole päässeet vaivaamaan kuin ohikiitäviä hetkiä. Toissapäivänä otettiin kuitenkin rennosti ja tarjolla oli Soundgardenin keikka Helsingissä. Viimeksi Chris Cornellin olen nähnyt esiintyvän vuonna 2003 Audioslaven kanssa Provinssirockissa, joten ei muuta kuin tukisukat ja uskolliset keikkapopot jalkaan pönöttämistä helpottamaan ja menoksi. Ja olihan se upea kokemus.

Kotona jo muutaman kerran hyräilin "My my, hey hey", mutta puuduttava bussimatka sitten menikin kokonaisuudessaan Neil Youngin tahdittamana: "Rock'n'roll is here to stay, It's better to burn out than to fade away, my my, hey hey". Kai korvamadossa yhdistyi Seattle, Kurt Cobain, grunge ja se, että olimme mekin joskus nuoria ja elämä oli rock'n'roll. Silloin 90-luvulla siis.

Sukuvikaa

Lapset ovat asettaneet kovat säännöt korvamatojen kitkemiseksi: ei saa laulaa, ei saa viheltää. Paitsi jos ihan pakko, niin vessassa voi laulaa, tai lauantaina, tai ulkona (itse asiassa kerran lenkillä lauloinkin kunnes ensimmäinen vastaantulija tuli näkyviin). Kuri on aika kova äitiparalla, monta säveltä ei ehdi hyräillä kun siitä reilun metrin korkeudelta kuuluu tiukka "SÄÄNNÖT! Muista SÄÄNNÖT!".

Tällaisessa lauluköyhyydessä kun joutuu elämään ei voinut tänään olla tuntematta tietynlaista vahingoniloa, kun molemmat lapset alkoivat huomaamattaan ruokapöydässä laulaa "vain elämää, ei sen enempää".