Sukuvikaa

Lapset ovat asettaneet kovat säännöt korvamatojen kitkemiseksi: ei saa laulaa, ei saa viheltää. Paitsi jos ihan pakko, niin vessassa voi laulaa, tai lauantaina, tai ulkona (itse asiassa kerran lenkillä lauloinkin kunnes ensimmäinen vastaantulija tuli näkyviin). Kuri on aika kova äitiparalla, monta säveltä ei ehdi hyräillä kun siitä reilun metrin korkeudelta kuuluu tiukka "SÄÄNNÖT! Muista SÄÄNNÖT!".

Tällaisessa lauluköyhyydessä kun joutuu elämään ei voinut tänään olla tuntematta tietynlaista vahingoniloa, kun molemmat lapset alkoivat huomaamattaan ruokapöydässä laulaa "vain elämää, ei sen enempää".

Vielä on kesää jäljellä

Ei pelkoa, ei ole Mamba korvamatona (vielä ainakaan). Saadaan vaan vielä nauttia elokuun loppupuolellakin kauniista ilmoista vaikka lomat on pidetty ja töihin palattu.

Maanantain työrutiineihin kuuluu lounas aviomiehen kanssa, ja tänäänkin kävimme vakipaikassamme thaimaalaisen buffetin äärellä. Maksamaan pääsemistä odotellessa vilkaisin iltapäivälehden kantta: Fergie ja Andrew ehkä palaamassa yhteen, yhmm, ja -tadaa- Katri Helena on saanut viestejä rajan takaa. Auringonpaisteessa takaisin töihin "katsoen autiota hiekkarantaa"...

Assosiaatiot

Kerran päässä soi Tervomaan Suljettu sydän, vaikka minun piti oikein kuukkeloida että mikä ja kenen biisi se on. Lopulta poika bongasi kappaleen jonkin tosi-tv-lauluohjelman mainoksessa. Se oli jäänyt muhimaan takaraivoon ja pulpahti esiin kun katselin kaverini jakamaa linkkiä, jossa oli Putinin kuvia. Sitten sopii miettiä miksi juuri noista kuvista alkoi laulu soimaan - katselen Putinin paljasta rintaa ja soundtrack on valmiina.

Hyvästi Teharit!

Vihdoinkin uusi korvamato! Pienempi lapsista halusi partioon, ja tänään kävimme sitten "kololla" ilmoittautumassa. Mukaan sai infolappusen,  jossa kerrottiin ettei lippukunnan taustayhteisönä ole seurakunta niin kuin usein on, vaan NMKY. Ei varmaan tarvitse kertoa enempää? Y-M-C-AAAAAA!

Käännökset

Edelleen päässäni soi Tehareitten C'mon Baby Yeah. Siksi ajattelin nyt linkittää tänne edellisen useamman päivän kestäneen biisin, Dannyn Tuulensuojaan. Kertosäe kaikui päässä päiväkausia tuossa talvella, enkä tiedä miksi. Yellow River toki on tuttu, mutta yleensä en altistu iskelmäelementeille missään. Mutta tämä jostain ui poimuihin. Ihanaa.

Karma

Viimeisellä lomaviikollani palasin kaupunkiin, jossa minua ei tunneta (enää). Serkkutyttöjen kanssa sitten vietettiin iltaa, jonka etenemistä mies seurasi suhteellisen huolissaan Facebookista. Eikä turhaan, koska päädyimme pitäjän karaokebaariin ja massahysterian vallassa intouduin myös laulamaan, itse asiassa useammankin biisin verran.

Jumalten kosto oli hirmuinen: seuraavana päivänä minulle tehtiin kotipermanentti ja Tehosekoittimen C'mon Baby Yeah alkoi soida päässä. Sitä on jatkunut siitä asti eli yli viikon. Hämmentävästi eniten enkefalolevylautasella soi kohta "Tiedäthän ettei sun tarvi kertoa nnnnnnnnnnnn-nnn-nn-nnn-nn-nn-nnn-nnnnnn" - eli en muista säettä kunnolla. Ärsyttävää. Siis ylimääräisen ärsyttävää. Tähän aivotkin kyllästyy välillä ja vaihtelun vuoksi biisi alkaa reipastahtisesti heti alusta "Oonkuullutsustajuttujamutpuhdasen oo itsekään".

Tämän viikon aikana on selvinnyt, että olen tosi huono keksimään anagrammeja.

Ne huonoimmat hetket

En nyt varsinaisesti tiedä onko korvamatojen ilmaantumiselle hyviä hetkiä, mutta sen huonoimman tiedän heti: se, kun herää juhlitun illan jälkeen liian aikaisin ja sitten alkaa rikkinäinen levy soittaa jotain uskomattoman mahtavaa kohtaa musiikkihistorian klassikoista. Ihmettelen sitäkin, että miksi pitää herätä ennen aikojaan, siis yleensä paria kolmea tuntia ennen pakollista herätystä tai muutaman tunnin unien jälkeen. Kollega esitti, että tämä johtuisi nestehukasta, mutta en ole huomannut että nukahtaisin sen nopeammin vaikka kävisin juomassa litran vettä. Mutta syy sekin rajoittaa alkoholinkäyttöään: varhaisaamun korvamadot.

Mitenköhän paljon musiikin päässä soiminen eroaa "äänistä päässä". Ehkä äänet päässä ovat enemmän satunnaisia, korvamadoissa on yleensä kuitenkin ne sanat valmiina? Niin tai näin, niin nuo dagen efter -korvamadot saattavat ajaa hulluuden partaalle. Ehdottomasti pahin kokemus on muutaman vuoden takaa, kun pääsimme mieheni kanssa kahdestaan matkalle (oikein ulkomaille) ja lämmön ja vapaudentunteen villiinnyttäminä tuli sitten valvottua pitkältä yli normaalin nukkumaanmenoajan. Mutta mitä väliä, ollaan lomalla, saa nukkua! Ha-ha. Kolmen ja puolen tunnin unien jälkeen heräsin Klamydian sulosäveliin päässäni: "Ookko teheny lenkkiä pyörällä ilman penkkiä?" ja sama kohta uudestaan ja uudestaan - ja uudestaan. Että hellurei vaan.