Ne huonoimmat hetket

En nyt varsinaisesti tiedä onko korvamatojen ilmaantumiselle hyviä hetkiä, mutta sen huonoimman tiedän heti: se, kun herää juhlitun illan jälkeen liian aikaisin ja sitten alkaa rikkinäinen levy soittaa jotain uskomattoman mahtavaa kohtaa musiikkihistorian klassikoista. Ihmettelen sitäkin, että miksi pitää herätä ennen aikojaan, siis yleensä paria kolmea tuntia ennen pakollista herätystä tai muutaman tunnin unien jälkeen. Kollega esitti, että tämä johtuisi nestehukasta, mutta en ole huomannut että nukahtaisin sen nopeammin vaikka kävisin juomassa litran vettä. Mutta syy sekin rajoittaa alkoholinkäyttöään: varhaisaamun korvamadot.

Mitenköhän paljon musiikin päässä soiminen eroaa "äänistä päässä". Ehkä äänet päässä ovat enemmän satunnaisia, korvamadoissa on yleensä kuitenkin ne sanat valmiina? Niin tai näin, niin nuo dagen efter -korvamadot saattavat ajaa hulluuden partaalle. Ehdottomasti pahin kokemus on muutaman vuoden takaa, kun pääsimme mieheni kanssa kahdestaan matkalle (oikein ulkomaille) ja lämmön ja vapaudentunteen villiinnyttäminä tuli sitten valvottua pitkältä yli normaalin nukkumaanmenoajan. Mutta mitä väliä, ollaan lomalla, saa nukkua! Ha-ha. Kolmen ja puolen tunnin unien jälkeen heräsin Klamydian sulosäveliin päässäni: "Ookko teheny lenkkiä pyörällä ilman penkkiä?" ja sama kohta uudestaan ja uudestaan - ja uudestaan. Että hellurei vaan.